C

Futuristi ja Peilimies istuivat tolstoilaisten ruokasalissa nauttimassa aamiaista. Futuristi kertoi, että juutalaiset olivat opettaneet hänelle, että kuusi oliviivia vastaa ravintoarvoltaan yhtä kananmunaa. Sitten hän ihmetteli, missä Kenraali viipyi. He nauttivat aamupalaa aina yhdessä.

”Sontaa.” Sanoi Peilimies. ”Munat munina. Kenraali on Intiassa.”

”Intiassa!” Hämmästeli Futuristi ja tunsi kuinka matkapisteiden kateus iski sydämeen. Hän poisti kateuden, koska tiesi sen olevan pahasta ja yritti olla onnellinen Kenraalin puolesta – tuskin Intiaan lähtö mikään rangaistus olisi ollut.

”Kunpa itsekin pääsisi joskus noin pitkälle matkalle...”

Peilimies oli hieman loukkaantunut. Hän oli juuri hommannut Futuristin matkapistehimossaan Venetsiaan ja nyt vielä Pyhään Maahan. Palestiinaan tulemista ei tosin näemmä laskettu mukaan, sillä oli liikuttu laivoilla matkapisteitä vältellen ja siis väärin.

Nyt Peilimies päätti pestä kätensä lopullisesti matkapistehommasta. Hän ilmoitti Futuristille olevansa lähdössä maailmankiertueelle ja että Futuristi saisi tulla mukaan. Olisi monta paikkaa missä pitäisi käydä tervehtimässä vanhoja tuttuja. Liikuttaisiin kaikilla mantereilla.

Maailmankartta

Futuristin oliivin imeskely pysähtyi julkeasti puoliksi pureskeltu vihreä oliivi raukeasti huulien välissä ja katseensa tummui sisäisen laskukoneen alkaessa käydä kovilla, kovilla kierroksilla. Käytäisiin kaikilla mantereilla...matkapisteiden saldo olisi huikea. Mantereiden välillä liikuttaessa hän voisi parhaillaan huijata itse aikaa...mennä samaan aikaan naimisiin useita kertoja saman vuorokauden aikana eri puolilla maailmaa...kirjoittaa 45 matkakirjaa 15 eri kohteesta kolmesta eri näkökulmasta!

”En voi koskaan kylliksi kiittää sinua tästä.”

Futuristi istui vakavana ja lopun aamupalaa saneli Peilimiehelle minne kaikkialle pitäisi mennä ja mitä lentoyhtiöitä olisi viisainta käyttää ja yritti siihen väliin lobbata jopa ykkösluokan paikkoja pitkillä Australian lennoilla. Futuristi unohti ja sivuutti välittömästi, että kyseessä oli alunperin Peilimiehen henkilökohtainen matka katsomaan ystäviään ja hän olisi mukana melkeimpä vain armosta. Ei: Peilimiehellä oli nyt suuri onni saada näin hyvä matkanjärjestäjä kumppanikseen.

Jerusalemissa ihmiset sylkivät toistensa päälle ja Futuristi ihmetteli näkyä. Peilimies sanoi, että Kuningas oli käynyt opettamassa ihmisiä.

”Miksi kuningas opettaa sylkemään toisten päälle?” Futuristi kysyi.

”Joka nurkalla on kuninkaansa.” Vastasi peilimies.

Futuristi kysyi lisää Kuninkaasta, mutta Peilimies käski olla hiljaa.

”Ei kuninkaasta saa puhua.” Hän sanoi. ”Kuningas on kuollut.”

Ilman korujaan ihminen on vain tavallinen apina.

Futuristi oli hieman pettynyt, kun he joutuivat käymään Jordaniassa katsomassa jotain luolia ja matka sinne sujui bussilla. Vastaavanlainen pettymys oli Egypti, jonne bussi kulki myöskin. Katsottiin pyramideja ja erästä pylväshallia ja sitten matkustettiin Kuninkaiden laaksoon. Siellä Futuristi muisti Kuninkaan Jerusalemista ja kyseli, että miksi ihmiset sitten tottelevat Kuningasta, kun sylkeminen toistensa päälle on kuitenkin hyvin epäkohteliasta?

Peilimies selitti, että nämä ihmiset ovat sokeita, Kuningas on sumentanut heidän mielensä. Hän sanoi, että koska taloon tarvitaan raitista ilmaa ja nurkat vuotavat, niin Kuningas seisoo siellä nurkassa ja tukkii ilmanvaihdon. Sitten hän viittasi laajalla kaarella Kuninkaitten laaksoa ja sanoi, että täällä niitä paskiaisia olisi koko jontka täynnä.

”Siellä makaavat kuivina supassa.”

Hän selitti jopa vitsinä, että Kuninkaat pitäisi oikeasti haudata pyllistävään asentoon suohon työntämällä niiden pää turpeeseen, jolloin takalistosta saisi hirven nuolukiven.

Futuristi ei ymmärtäntyt nauraa sydämestään. Hänen sympatiansa olivat Kuninkaan puolella. Ei hän varmaan Kuningas turhaan ollut. Kuningas, siis liki keisari. Maallisen vallan haltija Jumalan armosta.

Peilimies kuvaili, kuinka laaksossa oli joskus ollut kokonainen kaupunki työmiehille, jotka kaivoivat Kuninkaalle hautaa. Jos Kuningas ei kuolisi, he olisivat olleet työttömiä. Peilimies sanoi, että nämä työmiehet olivat hänen ystäviään, sekä vaatteen valkaisijat ja kalastajat Niilillä.

Vihdoin päästiin lentokoneeseen ja katsomaan mayojen pyramideja, sekä inkojen ja atzteekkien raunioita. Etelä-Amerikassa Peilimies sanoi, että täällä mantereen sielu olisi hyvin syvä. Tämä johtui viidakon valtaisasta mätänemisprosessista ja että myös kaupunkien slummi on viidakko. Hän näytti Futuristille viidakon avohakkuita lentokoneen ikkunasta ja itki. Samoin hän näytti kaupungin ruutukaavaa laskeuduttaessa Sao Paoloon ja valtavia slummeja sen reunoilla.

”Kuningas haluaa herkän mielen. Hänen on aiheutettava kipua, tietää tekevänsä pahaa toistaakseen sen pahan, joka on aiheuttanut hänen oman sekavuutensa – perustellakseen itsensä. Hän on itse tietysti ensimmäisenä itkemässä, herkkä mies.”

Futuristia miellytti Etelä-Amerikassa kaksi asiaa: musiikki ja naiset. Hän oli itse kohtalaisen intrumentaalinen ja soitti pianoa ja saksofonia (säätäjä soitti klarinettia), eikä täten kokenut vieraaksi kiintyä latinalaisiin rytmeihin. Hän kävi tanssiin kuppilassa raikkaiden jääsohjodrinkkien piristämänä. Naiset olivat kaikkialla hänestä kiinnostuneita ja hyvän näköisiä. Peilimies oli niin ahdasmielinen, ettei suvainnut naisten kanssa pelehtimistä. He olisivat kaikki kuulemma prostituoituja ja jotenkin ”Kuninkaalle velkaa” ja velka kuulemma vain kasvaisi iän myötä.

Futuristi oli muuttunut hieman epäileväksi Peilimiehen kuningasajattelulle ja tässä vaiheessa maailmankiertuetta katsonut tehtäväkseen alkaa pitää Peilimiehestä huolta, ettei tämä sekoaisi. Hänellä oli selvästi omia traumojaan läpikäymättä. Eräänä iltana humalapäissään Peilimies uhosi tappavansa Kuninkaan.

”Mikä on oikein ja mikä väärin? Minä tiedän sen: Kuningas pitää tappaa. Tämä on minun luontoni. Jos minä en usko luontoani, niin mikä sitten on oikein ja mikä väärin? Kuninkaan on kuoltava ja minä olen löytänyt taas yhden. Jos en tapa sitä, niin siitä tulee kauhu – minun kauhuni.”

Seuraavana päivänä rynnittiin krapuloissa lentokentälle ja otettiin kone Koillis-Siperian Magadaniin. Pitkä lento monine vaihtoineen oli Futuristille nautittava. Koneessa näytettiin monta makoisaa leffaa ja lentoemäntiä sai hyppyytettyä mielin määrin. Juotiin gin-tonicit ja bloody-maryt, kahvin kanssa otettiin calvadokset. Peilimies ei tuntunut ymmärtävän.

Magadanista pääsi maatokäyttöön suunnitellulla venäläisellä pakettiautolla vielä koillisemmaksi Tsuktsien niemimaalle, jossa Peilimies kävi katsomassa ystäväänsä Tsuktsia ja tämän ystävää ”Tundraystävää”. Tsuktsi asui meren rannalla ja lähinnä metsästeli hylkeitä ja mursuja. Joskus kalasti lohta. Tundraystävä taas hoiteli poroja ja keskenään he vaihtelivat tavaroita.

Rantatsuktsien kylän lähellä oli Peilimiehelle kiinnostava valaan luurangosta tehty talo. Se oli joskus ollut peitetty nahalla ja siinä oli oikeasti asuttu. Nyt vain luut olivat jäljellä. Kyseessä oli ison valaan luuranko, jonka sisällä ihmiset asuivat kuin Joona. Selkäranka oli kattopalkki ja kylkyluut talon pilarit.

Nieriä eli njerja.

”Tämä kylä on ehkä 15.000 vuotta vanha.” Sanoi Peilimies.

Futuristin mielestä lautatalot näyttivät samoilta kuin Magadanin liepeilläkin ja tuskin olivat muutamaan kymmentä vuotta vanhempia. Peilimies selitti, että ennen asuttiin teltoissa. Kukas talot sitten oli rakentanut? Kuningas varmaan.

Illalla kun he ryyppäsivät tsuktsien kanssa, niin kävi ilmi, että Peilimiehen kaveri oli tappanut oman mummonsa. Mummo oli käynyt vanhaksi, ja sukulaismiehen kuului tappaa mummonsa. Futuristi ei voinut suvaita tällaista . Hän alkoi pitämään saarnaa siitä, että vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa. Tsuktsit olivat täysin samaa mieltä. Heidän mielestä oli kunnioittava ajatus tappaa vanha ihminen.

”Ajatella jotain, on yksi asia. Tappaa oma mummo, on aivan toinen asia.” Sanoi Futuristi ja oli närkästynyt. Hän olisi voinut kävellä ulos talosta, ellei siellä olisi ollut niin pirun kylmä.

Lentäessään Magadanista Vladivostokin kautta Tokioon Futuristi palasi aina vain uudellee mummontappoasiaan, joka oli jäänyt kaivamaan hänen mieltään. Peilimies yritti selittää, että tämä oli tsuktseille vanha tapa, eikä toimettomaksi käynyt mummokaan halunnut virua ylimääräisenä syövänä suuna köyhien metsästäjien riesana. Peilimies sanoi, että kyse ei ollut moraalista vaan jostain muusta. Myös koira syö sairaan pentunsa.

Sitten hän näytti lentokoneen viihdelehdestä valokuvaa kauniista munkin näköisestä miehestä, joka seisoi kultaisen tiimalasin näköisenä siten, että hänen yläpuoleltaan valui kultahiekkaa tasaisena virtana pään ylle puristettuihin kämmeniin ja hiekka muodosti maassa kartion hänen ympärilleen. Peilimies sanoi, että kyseessä on esitys ja että ihmisten mielestä taiteilija on Buddha. Ihmiset huokailivat taivaallisen kosketuksen läsnöololle.

”Tämä mies ei tapa mummoaan.” Sanoi Peilimies. ”Hän on Kuningas ja hänellä on valta sanoa ihmisille, mitä oikeasti tapahtuu ja valta sanella moraali. Hän sanoo ihmisille: avatkaa mielenne ja sanelee sen sitten täyteen omaa koodiaan. Vain sinä kykenet tähän, hän sanoo ihmisille, ja tuhoaa viattomuuden ja kauneuden.”

Futuristi ei jaksanut kuunnella enempää. Kultasateessa seisova kalju herra ei varmasti ollut pahempi kuin mummontappajatsuktsi. Ja mitä sitten, jos hän on lahjakas ja ihmiset haluavat seurata häntä? Kuninkaalta hän ei myöskään näyttänyt. Kuningas olisi ollut hieman tukevampi ja hänellä olisi parta.

”Idea aiheuttaa tuskaa ja saada ihmiset uskomaan moraaliin on kuningasidea.” Peilimiehelle oli jäänyt levy päälle. ”Kun mitään pahaa ei tapahtunut, mutta ihminen on raiskattu, niin sielu tulee hulluksi. Silloin viimeistään Kuningas on tapettava.”

Futuristin oli katsottava peilimiestä silmiin ja sanottava hänelle, että ei saa jankuttaa. Peilimies hiljeni ja murjotti koko matkan Tokioon.

”Kuningas on tapettava.”

Tokiossa oli hauskaa. He kävivät teatterissa katomassa Japanin Faustin ja tutustuivat mielenkiintoiseen teatteriohjaajaan ja tämän porukoihin, jotka olivat Peilimiehen ystäviä. Teatteri oli mielenkiintoinen siinä, että se oli suuri muunneltava ja paikasta toiseen siirtyvä rakennustelineiden päälle rakennettu teltta. Se näytti rähjäiseltä sirkukselta ja teatterin väki myös asui siinä esitysten välillä. He keittivät ruokansa yhteisesti ja lapset juoksentelivat tyytyväisinä jaloissa. Ohjaaja tuntui olevan hyvin viisas mies ja hänen vaimonsa Bhutotanssija oli hyvin mielenkiintoisen tuntuinen.

Se omituisuus Bhutotanssijassa tosin oli, että kun Futuristi kysyi, missä hän on oppinut tanssimaan, niin tämä vastasi, että on hyönteinen.

”Hän on todellakin hyönteinen.” Sanoi ohjaajamiehensäkin ja katsoi Futuristia sillä silmällä sanoakseen: ”Ymmärrät kai.”

Peilimies ja teatterinohjaaja keskustelivat Kuninkaasta. Hän tuntui olevan molempien tuttu. Teatterinohjaaja kertoi, että Kuningas olisi alkanut saarnaamaan rakkaudesta ja että pystyi sulautumaan yhteen elämänkumppaninsa kanssa. Hän opetti ihmisille henkistä voimaa parantavia voimisteluliikkeitä.

”Samaa vanhaa peliä.” Totesi Peilimies ja pudisteli päätään.

”Ei kestä kauaa, kun saa ihmiset näyttelemään itselleen. Kärsimään ja uhrautumaan hyvän asian puolesta.”

Japanissa käytiin katsomassa myös Zen –puutarhoja Kiotossa. Ne olivat hienoja. Siellä futuristi oli näkevinään, mitä Peilimies ajoi takaa Venetsian lasimurskainstallaatiollaan.

Lennettiin Saudi-Arabiaan ja vaellettiin Mekkaan. Sitten käytiin Turkissa jälleen kyläilemässä luolissa ja puhuttiin luolamieselämäntyylin erinomaisuudesta myös modernissa kaupungissa. Euroopassa käytiin läpi joukko keskiaikaisia katedraaleja ja Stonehenge. Espanjassa käytiin arabien palatseissa, samoin Instanbulissa. Norjassa katsottiin viikinkilaiva ja sitten lennettiin Moskovaan Punaiselle torille. Punainen tori oli selvästikin Peilimiehelle rakas.

Sitten tuli kummallinen reissu Melbourneen Australiassa ja siellä selvästi Futuristin hilseen yli menevä toimi kerätä roskia kaupungista. Peilimies lyöttäytyi yhteen paikallisten roskakuskien kanssa ja ajeli aamuöisin ympäri kaupunkia roska-autojen mukana. Futuristi ei lähtenyt homman mukaan. Hän oli löytänyt 7-ELEVEN –kauppaketjun ja nautiskeli ostaessaan suklaapuffeja keskellä yötä. Nämä kaupat eivät koskaan sulkeneet oviaan ja ostoksien mukana tuli Hello Kitty –keräilysarjan suloisia jääkaappimagneetteja.

7-ELEVEN Sauna

Roska-autossa Peilimies kuuli roskakuskeilta, minkälaisia ihmisiä missäkin talossa asui. Roskakuskit tunsivat kaupungin väen heidän tuottamiensa jätteiden perusteella. He tiesivät, missä oli paljon rahaa ja missä elettäisiin kierrättäen. Aikansa roskia kerättyään Peilimies ilmoitti, ettei Kuningas olisi täällä. Lähdetään.

Kuningas oli ilmeisesti muuttanut Vietnamiin, koska seuraava lento oli Hanoihin. Siellä Peilimies lyöttäytyi taas roska-auton mukaan ja alkoi koluamaan kaupungin jätteitä.

Eräänä päivänä heidän hotellihuoneeseensa tuotiin Peilimiehelle paketti. Lähettäjänä oli Kiistäjä Kazakstanista. Peilimies avasi paketin, jossa oli rynnäkkökivääri ja valokuvia Kiistäjästä kahden naisen kanssa autiomaassa. Peilimies tarkisteli hieman asetta ja pisti sen sitten koriskassiin ja lähti pyssy mukanaan taas keräilemään roskia.

Lähtö tuli seuraavana päivänä ja vihdoin lennettiin Intiaan, jonne Kenraalikin oli siis lähtenyt. Lentokenttätaksissa Futuristi huomautti, että Peilimiehellä ei näkynyt olevan asetta mukanaan.

”Nyt suu kiinni.” Kähisi Peilimies ärtyneen oloisena. Futuristi loukkaantui, eikä puhunut juuri mitään ennen Pohjois-Intian kosmisia kaivoja.

Kosmiset kaivot olivat nimensä mukaisesti maaHan kaivettuja kaivoja, jonne laskeuduttiin tarkkailmaan tähtiä. Tämä vaikutti Futuristista älyttömältä. Enemmän tähtiä näkyisi maan päällä seistessä. Niin tai näin, Reilimiestä tuntui kiinnostavan. Hän perusteli, että kaivot ikäänkuin avaavat katsojan mielen ja fokusoivat sen taivaan liikkeisiin. Silloin Futuristi muisti, kuka myös avaa ihmisten mielet ja sanoi, että Peilimies kuulostaa ihan Kuninkaalta.

Peilimies ei raivostunut, mikä oli Futuristille hienoinen pettymys. Hän kääntyi leppoisasti Futuristin puoleen ja sanoi, että Kuningas on kuollut.